Kolkkapoikien laki

Istuimme takan ympärillä valkean lämmittäessä sekä jäseniämme että mieltämme, Kimmo on luvannut kertoa meille erä-Suomen kolkkapoikien laista ja nyt hän ryhtyykin siihen. Tällainen oli Kimmon tarina:

”Kun aamulla noustuamme katsomme taivaalle, näemme auringon juuri olevan nousemassa Hirvivaaran takaa. Jos seuraamme sitä pitkin päivää, huomaamme, miten se kiertää kotiniememme ja aina samalla kohoamistaan kohoaa, kunnes se keskipäivän jälkeen jälleen alkaa laskea ja illalla katoaa silmistämme korkean Haukkavuoren taakse. Samalla alkaa ilma pimetä, ja yö tulee.

Seuraavana aamuna aurinko loistaa taas samasta paikasta Hirvivaaran takaa. Tätä seuratessani olen aprikoinut, että auringon kierrolla on omat tarkat lakinsa ja sääntönsä. Koskaan aurinko ei nouse Haukijärven toiselta puolelta eikä koskaan se aloita kierrostaan illalla ja päätä sitä aamulla. Aina se kiertää saman lakinsa mukaan idästä länteen ja aamusta iltaan. Samantapaiset omat lakinsa ja sääntönsä olen huomannut olevan myös kuulla ja tähdillä. Kuu-ukon naamataulu suurenee vasemmalta laidaltaan ja pienenee oikealta. Otavaisen seitsemän tähteä ovat aina samassa järjestyksessä ja yhtä kaukana Pohjantähdestä.

Niin ovat suuret taivaankappaleet hyvässä järjestyksessä, ja samaa voimme sanoa pienemmistäkin luonnon esineistä. Katsokaas vain, miten jänis vaihtaa ruskean turkkinsa valkoiseksi aina kilpaa lumen kanssa, palatakseen taas kevään tullessa ruskeaan metsän väriin. Lumen mukana järvet jäätyvät, koivu pudottaa lehtensä ja maa kadottaa vihreytensä, mutta aina lumen sulattua järvet vapautuvat jäistään, puut saavat uudet lehtensä ja maa alkaa jälleen viheriöidä. Omat lakinsa ja järjestyksensä on niilläkin.

Mutta olenpa vielä tuuminut senkin, että meidän ihmistenkin elämää ohjaavat määrätyt lait ja säännökset. Elämä kulkee eteenpäin meissäkin. Vanhemmat ja monia kymmeniä jäidenlähtöjä kokeneet ukot ja akat siirtyvät kukin vuorollaan manan maille, mutta elämä jatkuu heidän lastensa kautta. Hiljalleen varttuvat pienet palleroisemme pojiksi ja tytöiksi, kasvavat miehiksi ja naisiksi kilpaa lumen ja ruohon vaihteluiden kanssa, suorittavat oman kierroksensa, tosin tavallisesti tuhat tai montakin tuhatta kertaa pitemmän kuin aurinko radallaan, mutta saapuvat kuitenkin kerran ratansa päähän ja häviävät pois silmistämme.”

Näin kertoo viisas ja mietteliäs Kimmo. ”Mutta” – hän jatkaa – ”enpä voi muuta sanoa kuin että jonkun on tarvinnut nämä lait laatia, säännöt säätää ja kierrokset laskea ja uskonpa sen olevan itse Taivahisen Jumalan. Hän on asettanut kaiken paikoilleen ja aikaansaanut nämä ihmeet suuressa viisaudessaan.

Mutta onpa meillä ihmisilläkin oma osuutemme. Meidän on tehtävä parhaamme ja senpä vuoksi on myös teillä kolkkapojilla, kuten heimomme vanhat perinteet teitä tuossa iässä nimittävät, oma erityinen lakinne. Esi-isämme ovat sen laatineet – niin uskon – Taivahiselta Jumalalta saamiensa viitteiden mukaan ja sen on lyhyesti tämä:

Kuuntele ja tottele!
Älä hellitä!

Kuuntele ja tottele!

Ensimmäisen kohdan ensimmäisellä sanalla – kuuntele – Luojamme on tarkoittanut sitä, että meidän on kuunneltava enemmän kuin puhuttava. Siksi kai meillä onkin vain yksi suu, mutta kaksi korvaa! Mutta opettele myös tietämään ketä ja mitä kuuntelet ja tottelet. Vanha vaarini kertoi kerran oppineensa, että hänen rinnassaan puhuu kaksi ääntä, Hyvä ja Paha. Näiden äänien avulla hän sanoi oppineensa erottamaan väärän oikeasta. Hän kutsui tätä hyvää ääntä omantunnon ääneksi, ja usein hän kehotti minuakin kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäni. Olenkin seurannut hänen neuvoaan ja oppinut tuntemaan omantunnon äänen ja erottamaan sen kaikista muista kuulemistani äänistä. Sanon teille, pojat: seuratkaa tekin sisässänne puhuvaa hyvää ääntä, niin kuljette oikealla kolkkapojan tiellä! Sitä tarkoittavat ennen muuta sanat kuuntele ja tottele!

Vaarini opetti minua myös kunnioittamaan vanhempia ja heidän neuvojaan. Suvun ja heimon päälliköt, isä ja äiti ovat annetut meille siksi, että kuuntelisimme ja tottelisimme heitä. Heillä on paljon sellaista kokemusta ja tietoa, joka puuttuu meiltä, siksi meidän kannattaa seurata heidän ohjeitaan. He tarkoittavat varmasti meidän parastamme. Samoin on laita kolkkapoikien johtajienkin. Heidänkin käsiinsä on annettu vanhemman veljen tehtävä ohjata nuorempia oikealla tiellä. Kuuntele heitäkin ja tottele!

Älä hellitä!

Sukusi ja heimosi vanhat jousimiehet ovat kokeneet monia seikkailuita erämaassa. He ovat myös joutuneet usein suurien vaikeuksien eteen, mutta tavallisesti he ovat voittaneet ne. Heillä on ollut sisua ja sitkeyttä. Tästä puhuu lakimme toinen kohta, älä hellitä.

Kerroin tämän vaarin tarinan nyt kuvatakseni lakimme toista kohtaa – älä hellitä. Se oli vaarillani aina mielessä, ja varsinkin kun hän näki, että oli puolustettava oikeaa ja lyötävä paha maahan, hän oli sikeydessään peräänantamaton. Erämaan eläimet ovat meidän ystäviämme. Metsästämme niitä vain oman elantomme takia, emmekä koskaan käy niiden poikasten kimppuun. Erämaan eläimistä kuitenkin susi on kavala ja julma peto. Vaarini piti sitä aivan pahan vertauskuvana, ja siksi hän ei hellittänyt koskaan susijahdin ollessa kyseessä.

sinulle voi sattua samanlaisia tapauksia. Haluat keskeyttää juoksusi ketterän oravan perässä juuri kun olet saamaisillasi sen kolkatuksi. Orava on usein sinua nopeampi, mutta sanotko ”Olkoon, en jaksa enää”, vai ajatteletko vaarin tavoin: ”älä hellitä” ja yrität uudestaan kunnes olet suorittanut tehtäväsi?

Useimmiten, kun olen yrittänyt epäonnistumisen jälkeenkin jatkaa turhalta näyttävää tehtävää hellittämättä, se on lopulta onnistunut. Niin on varmaan käynyt sinullekin ja olet tyytyväisenä lausunut: ’Olipa hyvä etten hellittänyt, vaan jaksoin yrittää loppuun saakka’. Tällaista yrittämishenkeä me kutsumme täällä erä-Suomessa sisuksi”.

Olemme kuunnelleet herpaantumatta Kimmon tarinaa ja huomanneet siinä monia tuttuja piirteitä. ”Suomalainen sisu on vanhaa perua ja se elää vieläkin”, totesin kertomuksen päätyttyä, ja pojat yhtyivät tähän päännyökkäyksellä, joka kuitenkin samalla huomautti silmäkulmaan hiipineestä unesta. Kävimmekin nukkumaan lattialle levitetyille paksuille karhuntaljoille ja toivotimme erä-suomen kolkkapojille ensimmäisen ihmeellisen päivän päätyttyä hyvää yötä.

Katso myös:

Lähde: Lähde: Osmo Vesikansa; Kolkkapojan kirja, 1957

Kolkkapoikien laki